maanantai 14. joulukuuta 2009

Mitä mies haluaa

"Hei mä haluun kynsikkäät" kertoi mies eräs päivä. Luulin, että projekti olisi vaikeampi, en ollut koskaan aikaisemmin neulonut sormia käsineisiin. Matka kulki lankakaupan kautta mummilaan, jossa on aina aikaa neuloa. Parin illan jälkeen miehellä oli siis kynsikkäät. Ehkä keväällä saan aikaiseksi väsätä itselle omat.


Puro

Uudessa Novitassa oli hyvä pantaidea. On niin kasaria muuten pitää pantaa, mutta malli ja lanka tuo kivaa vaihtelua. Kehtaa jopa käyttää. Puro-langassa on vain se ongelma, että värin päättäminen on niin vaikeaa!

Muistelot

Mohairhuivi reikäpitsiä ja palleroita.


Miehen lapaset.


Omat lapaset tweed-tyyppisestä langasta.


Vuosi sitten jussisukat odottivat vauvaa syntyväksi. Isoisä sai samanlaiset, vähän isommat, joululahjaksi.

Kruunuvillikset

Aikaisemmin syksyllä neulomani villikset saivat tänään viimeisen silauksen neulahuovutetuista kruunuista.

Villisvillitys

Todella, todella koukuttavaa puuhaa on neuloa villiksiä! Erivärisiä hahtuvalankoja on tullut tilattua netistä, liukuvärjätyt ovat kaikista ihanimpia! Näitäkin on tullut tehtyä yli oman tarpeen ja loput etsivät kotiaan nettihuutokaupassa. Ja lisää vielä tulee, koska lankoja löytyy komerosta. Vielä kun viitsisi neulahuovuttaa vaippoihin kuvia...

Violettiharmaat villikset ovat saaneet kirjotun perhosen puro-langasta, josta myös nyöri on tehty.

Ruskeasävyiset poro-villikset on neulottu ensimmäisistä hankkimistani hahtuvalangoista, joita sai Helsingistä live lankakaupasta. Sittemmin olen tykästynyt noihin värjättyihin, varsinkin liukuvärjättyihin. Näistä tulee paksuja, mutta ovat sitäkin koskeuttapitävämmät.

Villisten neuleohjeen kehitin itse sitämukaa, kun neuloin. Edelleen kaikista villiksistä tulee hieman erilaisia, koska vedän ne mutulla. Eikä hajuakaan silmukkamäristä, saatika kerrosmääristä.

Kestovaipat

Kestovaippoja on tullut ommeltua omaan käyttöön ja ylimääräiset on saanut uusia koteja nettihuutokaupan kautta. Ja meille pieneksi käyneet ovat jatkaneet matkaansa serkun vauvan housuihin.

Retronorsu, siilit ja sienet sekä vaalea turkoosi PUL-taskuvaipat olen ommellut osittain omalla kaavalla. Kankaat tilasin nettikaupasta, paitsi valkoisen kuivaliinaneuloksen, jota löytyy pääkaupunkiseudun live kangaskaupoista. Mutta onhan tuo coolmax parempaa...jota siis keltaisena turkoosin vaipan sisällä.

Nämä taittotiimaimut on ommeltu kokonaan kierrätyskankaissta. Niissä on sisällä muutama kerros froteeta ja päällä molemmin puolin raidallinen flanelli. Kuivuvat aikas nopeasti, kun ovat pitkinä ja imevät hyvin, kun ovat taitettuna.


Tällainen setti lähti ensimmäisenä serkun vauvan käyttöön. Kukalliset sisävaipat ovat aika paksut, froteeta ja flanellia joten kuivuvat tosi hitaasti, mutta muuta imua ei sitten tarvitakkaan. Niissä ei myöskään ole kiinnitystä vaan pysyvät päällä kuorivaipan avulla. Neljässä värikkäässä sisävaipassa on neppikiinitys. Sain pitkän haaveilun jälkeen ostettua neppipuristimen ja neppejä. Aika hyväksi ostokseksi osoittautui, kunhan vaan raaskii laittaa vaippaan tarpeeksi neppejä...Turkoosit PUL-kuoret ovat sivutarroilla kiinnitettäviä. Meillä huomasin, että aivan pieni ja vielä konttaava vauva kun on vielä niin kippurassa, niin etutarrat hankaavat reisiä. Kun tarrat ovat sivulla tai jopa takana, ei tule nirhaumia. Pari tsi-imua ja teollista kuorta on tuossa vielä mukana. Suurin osa näistäkin materiaaleista on kierrätettyjä.

Sivutarralliset sisätaskuvaipat, myöskin kierrätetyistä kankaista. Näitä tuli setti miesten vanhoista flanellipaidoista. Pieni kiinteä imu löytyy.

sunnuntai 13. joulukuuta 2009

Yhden illan pipo




Nyt sain päähäni, että olisi hauskaa tehdä pojalle terrakotan värinen pipo. Lankakaupasta löytyi sitten aivan ihana pehmoinen villalanka, jossa oli merinovillaa, akryyliä ja cashmiriä. Ja mukava himmeä kiilto. Mummilassa muiden leikittäessä poikaa sain rauhassa neuloa ja nopeasti valmistui 3o 3n joustimella neulottu pipo.

torstai 10. joulukuuta 2009

Trashion

Pojalle piti saada talvitakki, kun pienille matkoille ei jaksa aina pukea haalaria. Kirpputorilta löytyi miellyttävän värinen lasten toppatakki kokoa 110 ja meidän poika on 80. Kankaat olivat hyvässä kunnossa ja materiaali tuntui olevan lämpöistä. Ostin takin 3€:lla.


Kaavat löytyivät käsityölehdestä ja takista sai juuri ja juuri tarvittavat palat leikattua. Pystyin onneksi säilyttämään etukappaleiden valmiit taskut, niin ei tarvinnut niitä alkaa itse ompelemaan.


Taskujen lisäksi sain hyödynnettyä kauluksen, johon huppu kiinnittyy neppareilla. Kaulusta piti lyhentää ja huppua pienentää, jotta se sopii tähän kokoon. Hihansuihin hyödynsin alkuperäisen takin resoreita . Aikaa koko työhön kului 4 tuntia. Ja tässä valmis tulos pikkumiehen päällä:



Vanhasta vaatteesta tekeminen on kyllä aika kikkailua, mutta enemmän siinä on plussaa. Uusina tarvikkeina ostettuina vetoketju, resori, hupun kuminauha ja nepparit harvoin ovat samaa väriä. Ja sitäpaitsi maksavat enemmän kuin kolme euroa.

tiistai 8. joulukuuta 2009

Uusi blogi, uuden opettelua.

Vihdoinkin sain aikaiseksi tehdä itselleni blogin. Vauvanhoidon ohella jää ihme kyllä välillä aikaa käsitöihin. Niitä olisi tarkoitus tänne tallettaa kuvina ja joskus ohjeina.