torstai 29. syyskuuta 2011

Vauvan tarvikkeita suunnittelemaan

Näin ne asiat aina loksahtavat paikoilleen aina hassusti sattumalta. Viimeksi kun olin kirjastossa, juuri ennen vauvan syntymää sattumalta löysin uuden ompelukirjan, jossa oli ohjeita pirteisiin ja värikkäisiin lastenvaatteisiin ja tarvikkeisiin. Harvemmin kirjastoon edes tulee uusia käsityökirjoja. Lainasin siis sen. Selailin läpi ja ei siellä oikein mitään ommeltavaa ollut.

Eilen vauvan kotiuduttua kuitenkin törmäsin uuteen ongelmaan, vauvalle ei ole paikkaa olohuoneessa ja kun makuuhuone on aika piilossa, ei aina ja varsinkaan mölyisään aikaan viitsi jättää vauvaa yksin sänkyynsä. Itkuhälytin olisi ollut yksi tapa ratkaista asia. Mutta tarvitsihan vauva hereilläollessaankin paikan olohuoneesta. Sitten muistin yhden lastentarvikkeen ohjeen, joka kirjassa oli. Englanniksi sen nimi on Moses Basket. Yritin netistä vastaavia tuotteita suomeksi, korisänky oli lähin asiasana, jolla jotain löytyi. Mutta ne ovat sitten aina punottuja.

Mutta siis tässä netistä pari esimerkkiä. Nämä on kuitenkin punottu jostain luonnon materiaalista ja itse ajattelin tehdä sen kirjan tapaan kankaiseksi. Tässä sitten vauva saisi viettää aikaansa nukkuessaa ja hereillä, se suojaisi hieman vilkkaan, kolmevuotiaan esikoisen törmäyksiltä ja sen saisi hyvin mukaansa toiseen huoneeseen, kun ei voi vauvaa jättää esikoisen kanssa kahden.



Tai voisihan se olla vaikka virkattukkin. Pitäisi vain saada nopeasti tuo kori aikaiseksi, niin virkkaus taitaa jäädä pois laskuista.



Jos tuollaisen punotun saisi heti helposti ja nopeasti jostain, päätyisin sellaiseen. Kankaisen tekemiseen tarvitaan kuitenkin sellaisia tarvikkeita, joita pitää lähteä kaupasta ostamaan, kuten vaahtomuovia ja vanua. Löytyisiköhän kaupasta tuollaista virkattua koria, joka on muuhun käyttöön tarkoitettu? Kukapa ehtii lähteä kauppaan asiaa selvittämään...

Hah, ideoita satelee samalla kun yritän päivittää tätä tekstiä. Nyt tuli sellainen idea, jonka pystyn kaiketi toteuttamaan niillä tarvikkeilla, joita minulla jo on. Tai ainakin väliaikaisen ratkaisun siihen asti, kunnes jotain parempaa sattuu eteen tai on aikaa paneutua. Ideasta lisää myöhemmin, mieluiten valmiina...

Delivery :D

Herra X, 3260g 49cm.
27.9.2011 22:33

Vihdoin koitti kauan odotettu ilta ja pikkupoika päätti saapua maailmaan. Tapa, jolla hän sen päätti suorittaa, oli vähintäänkin erikoinen:)

Tässä siis SYNNYTYSTARINA, joten heikkohermoisimmat älkää lukeko tästä eteenpäin!
Ei kyllä hirveän verisiä yksityiskohtia ole luvassa...Mielenkiintoinen taksimatka vain...

Puoliltapäivin kävin neuvolassa terveydenhoitajan käynnillä, viikot 39+2. Terkkari varoitteli, että usein saman perheen lapsien syntymäviikot osuvat viikon sisälle toisistaan. Esikoisen viikot olivat 38+3. Samalla hän myös varoitteli, että supistukset voivat tulla tosi voimakkaina, niin voimakkaina alusta alkaen, ettei pysty puhumaan ym. Ja myös varoitteli, että synnytys saattaa edetä nopeasti, tuskin nyt parissa tunnissa, mutta nopeammin, kuin edellinen. Varsinkin nyt kun edellisestä synnytyksestä on alle 3 vuotta. Neuvoi vielä, että itse voi jouduttaa synnytyksen alkamista kävelemällä ulkona, ja ettei niinkään kannata hirveästi siivota kotona, kun siinä tulee enemmän vääränlaista rasitusta ja kiertoja vartaloon.

Neuvolan jälkeen mentiin esikoisen kanssa kotiin ja iltapäivällä lähdettiin sitten kävelylle rattaiden kanssa. Hirveän kauas en jaksanut kävellä, vaan menimme leikkimään kirjastoon. Kirjastossa törmättiin vielä esikoisen vanhaan päiväkodinhoitajaan, jolle kerroin, että vielä viisi päivää laskettuun aikaan, että hieman vielä odotellaan. Kello oli 18:30 ja mies soitti iltavuorosta, että pääsee lähtemään palkattomalle vapaalle nyt kotiin. Normaalisti työvuoro olisi loppunut klo.22. Lähdettiin sitten kotiin jatkamaan iltaa yhdessä.

Supistukset alkoivat n. kahdeksan maissa, ehkä puoli tuntia aikaisemmin, aluksi tietenkin vain mietti, oliko nämä nyt jo ne synnytyssupistukset vai harjoittelua. Laitoimme esikoisen yöunille ja kerroimme, että mummi saattaa tulla tänäyönä hoitamaan, kun pikkuveli taitaa syntyä. Kun supistelu oli jatkunut jokseenkin säännöllisenä, soitin klo 21 omalle äidilleni, (joka oli jo pitkään päivystänyt että milloin tulee hoitamaan esikoista, kun lähdelle sairaalaan) että tänäyönä varmaan lähdetään, mutta mene vaikka vielä nukkumaan, koska tuskin ihan heti tarvitsee tulla. No eipä mummi onneksi mennyt nukkumaan...

21.57 soitin Naistenklinikan synnyttäjien numeroon ja kerroin että synnytys on alkanut ja sinne oli tarkoitus tulla synnyttämään. Puhelimessa oli taas hyvin töykeä vastaanotto, että noh, mitäs se tarkoittaa, että synnytys on käynnistynyt. Vastasin, että supistusten väli on nyt n. seitsemän minuuttia ja ovat todella kivuliaita. ( Itse asiassa väli oli jossain vaiheessa ollut kaksikin minuuttia, mutta harventunut taas) Kätilö kysyi onko vesi mennyt ja vastasin, että ei, eikä mennyt esikoisellakaan ennen syntymää. Kätilö vastasi, että selvä, eli etkö pärjää sitten enää kotona? Sanoin, että ehkä hetken pärjään. Ja kätilö lopetti, että tulette sitten pikkuhiljaa, kun et enää kestä olla kotona. Ok. Tullaan sitten pikkuhiljaa. Puhelun lopetin supistukseen. Tässä vaiheessa supistukset alkoivat olla hyyyyyyyvin sietämättömiä ja kiljuin kivusta. Kun supistus suvaitsi mennä ohi sanoin miehelleni, että enhän esikoisen kanssa kiljunut vasta kuin sairaalassa, kun vauva oli lähellä syntyä. Että eiköhän aleta lähteä.

22.00 soitin äitini paikalle ja tiesin, että hän olisi perillä n. puolessa tunnissa. Tuon puolen tunnin aikana, en muista että supistukset olisivat antaneet ollenkaan rauhaa ja odottaminen oli todella raastavaa. Kasasimme kamat ja olimme lähtövalmiina, mieheni katseli parvekkeelta, milloin voisi soittaa taksin paikalle. Heti kun äitini näkyi, oli taksi tilattu ja hetkessä alaovella. Kiireessä lähdimme, minä enemmän ja vähemmän kiljuen. Hississä todellakin kiljuen, sori vaan naapurit. Ennenkuin pääsimme hissillä alakertaan tuntui jännä poksahdus ja vedet meni. Tämä oli ihan uutta minulle, koska aikaisemmassa synnytyksessä vedet meni tosiaan vasta sairaalassa ponnistusvaiheessa. Side kuitenkin piti vedet, eikä edes housuihin tullut tippaakaan. Olo helpottui ja sanoin, että se se varmaan kipuja oli aiheuttanut, että nyt on taas loistava olo, jatketaan vaan taksiin.

N. 22.30 istuimme taksin kyytiin ja taksi lähti liikkeelle. Taksi kääntyi ensimmäisestä risteyksestä ja n. 200 metrin päässä kotiovelta tuli niin järkyttävä supistus, että kiljuin, että nyt on tilattava ambulanssi! Taksi ajoi toisen risteyksen ja pysähtyi bussipysäkille. Olimme 500 metrin päässä kotiovelta. Tällä aikaa vauva oli alkanut jo tulla ja jouduin nostamaan pyllyn penkiltä. Penkiltä, jolle ONNEKSI mieheni oli päättänyt ottaa mukaan pyyhkeen. (Oli kyllä vielä jostain syystä kysynyt minun mielipidettä lähtiessä, kun kiljuin tuskasta ja yksi pyyhe ei sattunut kiinnostamaan pätkääkään.) Heti kun taksi pysähtyi, huusin, että nyt on päästävä makuulleen ja mieheni siirtyi omalta paikaltaan ulos ja pääsin makaamaan takapenkille. Huusin miehelle, että mene ottamaan multa housut pois, vauvan pää oli jo ulkona ja oli todella hankala löytää asentoa, kun housut oli jalassa. Vauvalla ei ollut tilaa tulla ulos. Taksikuski soitti samalla ambulanssia. Hätäkeskus vastasi 22.33.

Kun housut oli kintuissa käskin miestäni ottamaan vauvan päästä kiinni, ja ponnistin yhden pienen ponnistuksen. (Siihen asti pidätin ponnistusta, se oli todella vaikeaa!) Vauva pulpahti ulos ja mies otti kopin. Sitten otin vauvan syliin. Vauva rääkyi jo miehen käsissä ja oli ihanan vaaleanpunainen. Vauva köllötteli sylissäni ja mies lähti selvittämään tilannetta hätäkeskuksen kanssa taksikuskin välityksellä ja välillä itse puhelimessa. Vauvan päälle kaivoin sairaalakassistani vähän suojaa omista vaatteistani ja pyysin kysymään vielä hätäkeskuksesta, että mites napanuora. Sen käskettiin antaa olla. Radiossa soi "little less conversation, little more action please" :D

Istuin taksissa vauva sylissä, ja naureskelin, ettei voi olla totta. Tässä vaiheessa kun tiesin vauvalla ja itselläni kaiken olevan hyvin, yritin vakuutella samaa miehelleni. Uskoi se lopulta. Taksikuski seisoskeli koko toimituksen aikana kaukana autostaan, meistä kaikkein järkyttyneimpänä. Kuuntelimme vauvan kanssa radiota, tarkastelin raajoja ja käskin mieheni kaivaa kameran esiin, eihän tätä muuten kukaan uskonut.

Ambulanssi saapui paikalle n. viiden minuutin kuluttua. Itse kyllä arvioin ajan pidemmäksi. Punapukuisia onnittelijoita tulvi taksiin sisään ja kyselemään vointia. Ottivat raporttia tapahtuneesta. Kysyivät, että kumpi tuli ja sanoin, etten kyllä ehtinyt tarkistaa, mutta poika piti olla tulossa. Tarkastivat vähän vauvaa ja hetken päästä päästiin siirtymään paareille ja niillä ambulannssiin. Makoilin paareilla ja vauva oli sylissäni ja päällä lämpöpeitto. Sain taas leikata napanuoran, kun vauvan isä ei taaskaan halunnut. Istukka jätettiin paikoilleen ja ensihoitajat sanoivat, että jos alkaa ponnistuttaa, niin pitää kertoa. Ei alkanut. Ensihoitajat keskustelivat keskenään, että pitäisikö laittaa aukiolo varmuuden vuoksi. Hoitajia oli yhteensä kolme, käsittääkseni kaksi vakihenkilökuntaa ja yksi harjoittelija, saatan olla väärässäkin. Jostain takaani hoitaja sanoi, että joo laitetaan ja vieressäni istunut alkoi kaivaa tarvikkeita. Siis tarvikkeita kanyylin laittamiseen kämmeneen varmuuden vuoksi, jos tippaa jossain vaiheessa tarvittaisiin. Sanoin, etten kyllä haluaisi, että jos ei ole pakko, niin älkää laittako, oloni on ihan hyvä. Inhoan pistelyä. Ei tarvinnut laittaa. Matka Naistenklinikalle alkoi ja köröttelimme perille.

23:05 Meidät kirjoitettiin sisään synnärille ja hoitajat siirivät minut ja vauvan sairaalan sänkyyn. Sairaalan kätilö kysyi, mikä tulisi vauvan syntymäajaksi ja totesimme, että vauva syntyi samalla hetkellä, jolloin hätäkeskus sai puhelun. Muuta havaintoa ajasta ei ollut. Kiitimme ensihoitajia jotka lähtivät jatkamaan öistä aherrustaan. Me jatkoimme köllöttelyä ja tilanteen ihmettelemistä. Jälkeiset synnytettiin, vauva mitattiin, pestiin ja puettiin ja elo jatkui, kuin mitään ihmeellistä ei olisi tapahtunutkaan.

Kaikki oli ohi kolmessa tunnissa, tai siis vauva maailmassa supistusten alkamisesta. Kaikki kysyvät, että jätitte sitten sairaalaa lähdön hieman viimetippaan, mutta siitä ei oikein ollut kyse. Kaikki vain eteni odotettua nopeammin ja edes kun taksi lähti, en osannut kuvitella että olisi jo aika synnyttää. Eikä missään ohjeisteta, että joskus on parempi jäädä kotiin, kuin lähteä ollenkaan. Aina vaan neuvotaan olemaan kotona niin pitkään, kunnes ei enää itse pärjää, tai supistukset tulevat tietyin väliajoin ja sitten lähtemään sairaalaan. Jälkikäteen pystyy ehkä sanomaan, että olisi voinut aavistaa vauvan olevan jo syntymässä kun supistukset olivat ihan helvetillisiä, eikä niillä ollut kunnollisia välejä.

Mutta helpommin kaikki kävi näin. Ilman turhia välikäsiä ja kontrollointia. Homma hoitui hetkessä ja kaikki voivat toimituksen jälkeen hyvin. Pääsimme lapsivuodeosastolta pois seuraavana päivänä, kun vauva oli 15 tunnin ikäinen.

maanantai 26. syyskuuta 2011

Hääaskartelua, kutsukortit


Kutsukorttistressi tuli, kun ensimmäinen vaihtoehtomme,
tilata valmiit painetut kutsut kaatui epämukaviin ongelmiin. Olimme suunnitelleet jo valmiiksi kutsut eräässä nettikaupassa ja olimme aikeissa tilata kortit. Sitten vähän katseltiin, millaista palautetta firma oli saanut ja kaikki keskustelut liittyivät huonoon palveluun ja saapumattomiin tilauksiin. Kaiken lisäksi toimitusaika oli aivan järjetön. Tarvitsimme kutsut nopeammin ja halusimme ne varmasti saapuvan :D Voitko kuvitella?

Sitten hylättiin se suunnitelma ja ruvettiin suunnittelamaan käsintehtäviä kutsukortteja. En kuitenkaan halunnut hirveän leikkaa-liimaa tyylistä ( vaikka juuri sellainenhan tämä on), mutta esimerkiksi liimattavia sydämiä, organzanauhaa ja satiinirusetteja halusin välttää. Halusin yksinkertaista ilmettä.

Niin tulin suunnitelleeksi tällaiset kortit, joissa kyllä liimaamista riitti, mutta ilme ei ole rönsyilevä. Kortti on kaksipuoleinen, ja siihen on käytetty kolmea eri paperia eri kerroksiin. Keskimmäinen rosan värinen kartonki, sitten hopean värinen kuvioitu paperi, joka luo korttiin paspikset ja päällimmäisenä helmiäispaperi, jolle on printattu kutsun tekstit. Helmiäispaperi on itse rei'itetty reunoilta pitsimäiseksi. Yksityiskohdiksi tekstikappaleiden väliin on vielä laitettu helmiäisvalkoiset pyöreät kohotarrat.

Pitsirei'itin oli kyllä ehdottomasti hyvä hankinta! Hinta oli n. 11€.
Kulmien rei'ittäminen oli hieman haasteellista.

sunnuntai 25. syyskuuta 2011

Hääaskartelua, paperikukkia

Muutaman kukkasen olen saanut valmiiksi, yhden kukan valmistamiseen arvioisin optimistisesti menevän n. 5 minuuttia, jos sarjatyönä tekee.
(Todellisuus lienee lähempänä 10minuuttia)

Keltainen= oltermannimainos
Pinkki= lotus embo mainos
Roosa= jaffa zombie fruit mainos
:D

Kukkien kiinnittämiseen pallon muotoon (=kimppu)ajattelin aluksi käyttää mm. tiimarista saatavia styrox-askartelupalloja. Tänään kävin sellaisen ostamassa ja se maksoi 2€ kpl! En tajunnut sitä kaupassa, että on keksittävä joku muu keino, koska muutaman kukkakimpun tekemiseen menisi ihan hölmönä rahaa! Ja kun muut kimpun materiaalit ovat lähes ilmaisia. Siis rautalanka ja helmet.

Onneksi tuolle minun miehelle tuli eilen uusi tietokone, jonka pakkauksissa oli paljon tällaista solumuovia. Älyttömän hyvä ja helppotyöstöinen materiaali tarvitsemaani käyttötarkoitukseen ja oikeastaan parempi, kuin styrox. Tämä on sen verran pehmeämpää, että ohuempikin rautalanka sujahtaa sisään tunkematta ja taipumatta.


Näin syntyi hyviä palloja kimppujen pohjiksi.
Materiaalia on vielä sen verran, että saa muunkin muotoisia alustoja kukille,
jos ilmenee tarvetta, esim. rinkula, jos haluaa kranssin,
kartion jos haluaa korkeaa pöydälle
tai vaikka tikkuja pystyyn, ym.

lauantai 24. syyskuuta 2011

Morsiuskimppu

Morsiuskimppuni paikasta kilpeilevat seuraavaan tyyliset kimput:



Hieman omia ajatuksiani vastaan taisteleva, oikeista kukista tehty kimppu.
Hyviä puolia olisi tietenkin se, etteivät vanhukset saisi sydänkohtausta nähdessään morsiuskimppuni ja ettei sen väsäämiseen mene kymmeniä tunteja.
Huonoja puolia sen kertakäyttöisyys ja rahan laittaminen 'turhaan' asiaan.



Paperista tehty kukkakimppu, johon ei käytännössä kulu rahaa ollenkaan.
Näitä taiteltuja kukkia olen päättänyt käyttää ainakin muualla häiden somisteena,
ja sama linja jatkuisi siis kimpussakin.

Valintaan vaikuttaa oikeista kukista tehdyn kimpun hinta-arvio
ja paperikukkakimpun sopiminen hääpukuuni.

torstai 22. syyskuuta 2011

Hääkukat

Haluaisin järjestää häistämme tietyiltä osin mahdollisimman taloudelliset ja ekoystävälliset. Näihin tiettyihin osiin kuuluu ainakin kukat ja kynttilät. En pidä siitä, että ostetaan viljeltyjä kukkia kalliilla, koristellaan iso tila ja lopulta kukat päätyvät tunkiolle. Sitäpaitsi enemmän minun näköistä olisi ratkaista asia muulla tavalla, esimerkiksi näin:
(Niin, häät ovat marraskuussa, joten ykkösvalintaani, luonnonkukkia ei ole saatavilla...)

Näistä saa kauniin morsiuskimpun. Voisi vaikka tehdä aikakausilehdistä.


Kukkapuu, esimerkiksi noutopöytään, ovenpieleen tai muualle, aika näyttävän ja ison saisi.


Kranssi ulko-oveen tai muihin oviin, sopisi myös pöydälle makaamaan.


Ja lisäksi vielä kynttiläajatuksia. Juhlapaikassamme ei saa polttaa oikeita kynttilöitä, joten jos haluamme pimenevään iltaan tunnelmaa, on se tehtävä led-kynttilöin. Ne vaan eivät mitään hirveän kivoja ole, kun tarvitsevat virtaa ja loppujenlopuksi pienet tuikut ovat aika kertakäyttöistä kamaa. Kuka ostaa yhteen tuikkuun kolme nappiparistoa,
kun ne ovat kuluneet loppuun?

Joten jos muutaman ladattavan led-kynttilän hommaisi, pitäisi niiden muulla tavoin olla muhkeat ja näyttävät. Esimerkiksi näin:



Ja näinhän se hoituisi, jos saisi oikeita kynttilöitä polttaa...


Ja karkkibuffet ideaa..

Taiteltujen paperikukkien ohje tulee tässä:

  1. Fold the paper in half diagonally. This will make a triangle.

  2. Fold the left and right corners up to the top of the triangle. This make a square.

  3. Fold the same points down. The folded edge will line up exactly on top of the outside edge of the square.

  4. Open up the flaps you have just created and flatten them.

  5. Fold the top triangles towards you so they are level with the edges of the paper.

  6. Fold the side triangles in along the crease you made earlier.

  7. Glue the outside triangles together to make the petal.

  8. Make four more petals and glue them together to make the full flower.

    Lisäksi kun kukka on valmis, siihen voi laittaa varren esimerkiksi coctail-tikusta tai kaksinkerroin taitetusta rautalangasta, jossa helmi taitteessa (ettei liu-u kukan sisään).


tiistai 20. syyskuuta 2011

Kestovaippoja minille

Tässä laskettua aikaa odotellessa ja viimeisiä järjestelyjä vauvaa varten tehdessä sain vihdoin valmiiksi aikaisemmin suunnittelemani ja leikkaamani vuotosuojalliset S-koon taskuvaipat. Nämä siis samaa sarjaa, mutta hieman kehittyneemmät kuin aikaisemmin valmiiksi saamani.

Näissäkin ulkopuolella kuviollinen PUL, KAM-nepparit,
sisäpintana Coolmax, sekä vuotosuojat coolmaxista.
Todellisen toimivuuden pääsee toivottavasti kohta jo kokeilemaan.



Lisäksi huutonetistä huusin kaksi keltaista XS-koon Bumgenius merkkistä AIOta, kun näitä olen mielenkiinnolla katsellut ja kokeiltavaksi halunnut. Toisia kahta saman merkkistä, mutta S-kokoista vielä odottelen postista.

Uudelta kirpputorilta Olarista löytyi Beeboliinan sisävaippa eurolla, se siis tuo vihreä pallokuvioinen.


Ja tänään ostin kuitenkin ykköskoon kertisvaippoja ihan siltä varalta, että joku ei jaksaisikaan jostain syystä heti kestoilla. Katsotaan kuinka meidän käy, uusia vaippoja on kuitenkin hinku päästä kokeilemaan ja pääasiallinen kestoilu kuitenkin suunnitelmissa.


Poikien juhlavaatteet

Valmiiksi saatu projekti: meidän poikien juhlavaatteet, tarkemmin sanoen vaatteet häihin ja nimiäisiin. Nyt kun sen uskaltaa melkein jo ääneen sanoa...
Projekti siis alkoi tuskailulla, mutta inspiraation iskiessä eteni huimaa vauhtia ja vaatteet ovat olleet jo jonkin aikaa valmiit. Näillä olisi siis ainakin nyt tarkoitus juhlia nimiäiset ja häät marraskuussa. Mieli toki saattaa muuttua vielä ennen H-hetkeä.

Pienemmän herran juhla-asu, suunniteltu käytettäväksi n. 6 viikkoisena. Nepparit kiinnitän vasta juhlien alla, joten tulee varmasti hyvän kokoiset. Kukalliseen nauhaan on tulossa vielä jonkin näköinen sininen pitkä satiininauha, korvaamaan perinteisen kastepuvun olemusta. Tarvikkeet maksoivat 0,50€

Potkareitten alle olen suunnitellut laitettavan
Benettonin trikoisen valkoisen kaulusbodyn,
mutta jos intoa riittää saatan vielä ommella paitakankaasta juhlavamman kaulusbodyn.
Olisiko se sininen?


Ja isoveljen juhlavaatteet, koossa n.92cm, slimmiä mallia. Ei löytynyt etsimääni turkoosia paitakangasta tai käytettyä miesten paitaa, joten pinkki sai kelvata. Ja onneksi se oli pikkumiehenkin mielestä hieno väri. Sopii meidän pojalle mainiosti. Tarvikkeet 0,35€.

Napit ovat vaaleanvihreitä, tuomassa hieman lapsekkuutta viralliseen paitaan. Sain tulevalta anopilta pussillisen vanhoja nappeja juuri sopivasti ja sieltä joukostahan nämäkin löytyi. Kaksi vain jäi uupumaan, mutta ratkaisin ongelman laittamalla hihahalkioihin paidan omat punaiset napit. Halkiotkin ovat muuten suoraan paidan omaa alkuperää, eli olemassa oleva rakenne käytetty uudelleen. Yksityiskohtana kaksoistikkaukset nappilistassa ja rannekkeissa.


Ottobren kaavalehdestä otettu malli, jonka piti olla tosi kapea. Silti tuli käyttäjälleen turhan leveät, mutta säädettävä kuminauhavyötärö auttaa asiaan. Näihin ehkä pitäisi vielä keksiä vyö. Tarvikkeet 0,5€

Näin siis ratkesi meidän poikien juhlavaateongelmat. Suosittelen kaikille jotka mielummin käyttävät aikaa kuin rahaa, ja kun sillä rahallakaan ei kovin kivoja olisi nyt syksyllä ainakaan saanut.

Enää puuttuu isommalta juhlakengät. Uusina en aio niitä ostaa yhtä käyttökertaa varten. Mielessä on pyörinyt eräät nahkatossut, jotka olisivat mielestäni ihan sopivan juhlavat:

maanantai 19. syyskuuta 2011

Synnytystuskia?

Eli,

tässä kokoajan mietin, joko nyt olisi synnytyksen aika lähellä. Aina kun alavatsaan vihloo tai muuten koskee psyykkaan kehoani, että joo, nyt voisi aloittaa synnyttämisen. Tällä hetkellä vaan pientä kuukautiskipumaista jomotusta pieninä aaltoina, mutta eikös se edellinenkin synnytys niin alkanut?... Viikkoja nyt 38+2, eli huomenna on samat viikot kuin esikoisella syntyessään.

Mieletöntä henkistä retkeä tämä on ollut viimeviikot, kun oikeastaan en missään vaiheessa ole edes tullut ajatelleeksi, että raskaus voisi edetä viikolle 40 ja herra tietää miten hullu olen, jos viikolla 42 vielä raskaana!!!

Mutta jos siis nämä juilimiset nyt olisivat vihdoin niitä...

Viimeaikoina on ollut kyllä oudon hyvä olo, verrattuna edellisen raskauden loppuvaiheeseen, mutta muutamia kivoja vaivoja olen taas huomannut. Nyt siis toinen postaus aiheesta: Tiesitkö tämän raskaudesta. Tiedot peräisin Kätilötyö- kirjasta. Ja tarkoitettu lähinnä itselle päiväkirjaksi ja ehkä siskolle, jolla lastenhuoneet on piirrettynä talon pohjapiirrustuksiin... Saat sitten lainata koko kirjan, ennekuin soittelet näistä asioista.

Selkäkivut johtuvat usein siitä, että selän kaaren muoto muuttuu. Lepo ja liikunta auttavat kipuihin. (P.S. Liian lyhyt lepo makuulla tosi pyllystä, tänäänkin jouduin huutamaan miehen kävelytueksi, kun yritin nousta päiväunilta sängystä. En ihan oikeasti voinut varata toiselle jalalle. Eihän sitä enää uskalla edes mennä makuulle, jos on yksin tai kahdestaan esikoisen kanssa kotona. Ei pääse omin avuin liikkeelle. Onnksi selkä vetristyy 10 metrin kävelyn jälkeen niin, ettei jalat petä, jos astuu...Yön aikana onneksi selkä ehtii levätä riittävästi ja aamulla nouseminen ei ole niin tuskaista.)

Väsymys ja unettomuus; makuulla ollessa ei löydä hyvää asentoa ja kääntyminen on hankalaa. Uni katkeilee ja vauva häiritsee potkuillaan. Väsymys ja unettomuus voivat altistaa lapsivuodepsykoosille.

Liikkuminen on hitaampaa ja vaikeampaa, koska lantion luiden väliset rustoliitokset, erityisesti häpyrusto, löystyvät relaksiinihormoonin vaikutuksesta.

Hengenahdistuksen tunne voi kiusata odottajaa raskauden lopulla, kun kohdunpohja on lähes rintalastan kärdessä kiinni.

Närästys aaaarghhhhh! Mutta maito auttaa!

Jatkuva pissahätä, mutta rakko tyhjenee lirauksen kerrallaan. Johtuu siitä, että sikiön tarjoutuva osa painaa rakkoa.

Virtsankarkailu yskiessä ja nauraessa ja oksentaessa. Lantionpohjalihasten treenaaminen oikeasti auttaa aika nopeasti.

Turvotus. Kirja sanoo: Päivittäinen lepohetki ja riittävä juominen vähentää jalkojen turvotusta. Jeah right...Sanokaa vielä, että jalat tulisi nostaa ylös. Ja sitten kertokaa miten se onnistuu, ilman että tulee supiinisyndroomaa...? Turvotus iski päälle kun oli kamalat kesähelteet ja sen jälkeen olen vain naureskellut varpailleni. Aamuisin tuntuu kuin kävelisi ilmatyynyalusten päällä, kun turvotus ei yölläkään laske. Nesteet saa kiertämään kahvilla, ananaksella ja saunomisella. Ihme kyllä uskaltauduin ostamaan hääkengät ja sormuksen näillä turvotuksilla:D

Eli hyvää raskautta vaan muille kanssasisarille, toivottavasti pääsen nopeasti omastani!!!

P.S. Nyt ne kivut hellitti, joten enköhän joudu tämänkin yön nukkumaan ihan kotona... Ehkä huomenna sitten:/